torstai 12. huhtikuuta 2012

Vanhan loppu ja uuden aikakauden alku

Olen viime aikoina todellakin alkanut pelkäämään sitä, että mitä jos emme saakaan lapsitietoa koskaan. Monta kuukautta olen nukkunut huonosti, nähnyt epämääräisiä unia ja heräillyt painostavaan olotilaan. Päivät ovat vain kuluneet mutta toivottua soittoa ei vain ole tullut. Epätoivo on vain kasvanut päivä päivältä suuremmaksi. Olen kyllästymiseen asti miettinyt miksi muut saavat lapsitietoja mutta me vieläkin odotamme. Olen jo oppinut ajattelemaan että silloin kun puhelin toimistoaikaan soi, se ei ole "se puhelu", koska toistaiseksi kaikki puhelut ovat olleet vain ”vääriä hälytyksiä”.

Kunnes yhtenä tavallisena, hieman tylsänä päivänä töissä puhelimeni näytöllä vilkkuu palvelunantajan nimi. Toivo herää, voisiko tämä olla se kauan odotettu puhelu vai onko tämä sittenkin jotain ihan muuta. Ehkä palvelunantaja pahoittelee sitä, että valitettavasti meidät joudutaan hylkäämään viime metreillä. Tai ehkä yhteystiedoissamme on jotain epäselvyyksiä. Odotan muutaman soiton, otan happea ja sitten vastaan. 

Palvelunantaja menee suoraan asiaan, meitä odottaa pieni lapsi kohdemaassa. Sydämeni jättää monta lyöntiä väliin, onko tämä joku vitsi? Ei, palvelunantaja jatkaa kertomusta lapsemme taustatiedoista, mutta tuskin pystyn kuuntelemaan. Päässäni sumenee, meillä on lapsi, meillä! Ainoat sanat joita pystyn rekisteröimään taustatiedoista ovat lapsen sukupuoli ja ikä vaikka en ole niistäkään varma. Varmistan ne toistamiseen ja sopertelen tunnemyräkässä, että en usko tätä todeksi. Eihän tällaista voi tapahtua meille. Palvelunantaja nauraa ja sanoo että totta tämä on. 

Puhelun jälkeen soitan heti miehelleni ja sanon että meitä odottaa nyt pieni lapsukainen. Pieni, ihan oikea, elävä ja todellinen ihminen. Kuulen kun mies alkaa itkeä. Olemme vähän aikaa molemmat hiljaa. Sitten yritän toistaa mitä muistan palvelunantajan soitosta mutta sanat takertuvat kurkkuuni ja ääneni vapisee. En pysty jatkamaan, tämä kaikki tuntuu niin uskomattomalta. Kaiken onnen huipuksi pääsemme pian katsomaan kuvia lapsestamme, joita palveluantaja lupaa lähettää heti maagisen soiton jälkeen.

Todella hassu tunne katsoa lastaan ensimmäistä kertaa valokuvasta. Hän näyttää kovin vieraalta. Alan lukemaan lapsen taustatietoja ja samalla vilkuilen kuvia. Sekunti sekunnilta lapsen piirteet kuitenkin selkiytyvät ja näen koko ajan enemmän tuttuutta. Katson ja katson ja yhtäkkiä kaikki vieraus katoaa ja samalla kaikki odotusvuosiin piilotettu pelko katoaa. Ei ole enää merkitystä millaiset taustatiedot lapsellamme on, tiedot ovat oman lapsemme historiaa ja niitä ei voi muuttaa. Tuntuu kuin menneisyydellä ei olisi enää mitään merkitystä, sillä tämä kauan odotettu lapsi on nyt monen mutkan kautta tulossa meidän perheeseemme. Yhdessä teemme oman tulevaisuuden. Hän on juuri se oikea, se jota nämä kaikki vuodet olemme odottaneet. 

En voi kuvitella suurempaa onnea kuin tämä hetki. Tämä on se hetki, josta olen haaveillut mutta en kuitenkaan koskaan uskaltanut toivoa sen olevan näin voimakkaan ihana. Meillä on nyt lapsi. Eikä hän voisi olla kukaan muu.

27 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa, onnea! Mikä teidän kohdemaa olikaan? Olen seuraillut tätä blogiasi jonkin aikaa ja esiinnyn nyt anonyyminä, koska en itse pidä blogia. Pääsettekö pian hakumatkalle? Tuo päivä on meillä vielä kaukana edessä, mutta toivottavasti tulee...

Ilkikurimus kirjoitti...

Mahtavaa, Hirmuisesti onnea :)

Tunteellinen Siili kirjoitti...

Huh, pillitän täällä nyt ihan fiiliksissä. IHANA UUTINEN!!! Onnea ihan mielettömästi <3 Tämä on ihanan matkan alku!

Unina kirjoitti...

Oi onnea valtavasti!

esme kirjoitti...

Itkeä tirritän täällä onnesta, ilosta ja oman puhelun muiston vallassa! Voi miten ihanaa! Onnea ja iloa matkaan!

Anonyymi kirjoitti...

Suuret onnittelut! Olen itse myös saanut kokea tämän suuren onnen, tiden miten ihanan maailman mullistava kokemus se on. Nauttikaa tulevaasta ajasta!

Anonyymi kirjoitti...

Sydämelliset onnittelut Green Turtle!!

Komppaan edellistä Anonyymia: Olen myös itse kokenut SEN puhelun, ja sitten leijuinkin ilmassa monta, monta päivää. Nauttikaa ja juhlikaa, NYT on sen aika!!

U kirjoitti...

Vihdonkin, ihanaa ja turvallista matkaa teille kohti uutta :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, niin ihanaa! Paljon onnea teille! Kyynel vierähti täälläkin ja ihan vieraan puolesta.

Vilmaliina kirjoitti...

Hurjan paljon onnea lapsesta!

Illusia kirjoitti...

Onnea! Aivan mahtavia uutisia. Kyynelsilmin luin minäkin uutisia. Uskomatonta, kuinka pitkä odotus lopulta loppuu vain silmänräpäyksessä. Nauttikaa!

Anonyymi kirjoitti...

Voi ihanaa! Valtavan suuret onnittelut äidille ja isälle!

T. Almanakka

Anonyymi kirjoitti...

Isot onnittelut pikkuisesta!
Oikku

Harriet kirjoitti...

Oi voi, onnea onnea kovasti omasta pienestä!!!!! Palaisin halusta tietää mistä hän tulee, mutta ymmärrän, ettet halua paljastaa. Itse vain kun on juuri käynyt tuon läpi, pomppaa penkistä ylös ja laittaa lasit päähän, että luinko oikein?!

ikimuistoisia hetkiä ja matkaa lapsenne luo <3<3<3

Harriet kirjoitti...

Tiedätkö, olen ollut aika poikki tänään, mutta nyt hymyilen :) Haluan sinun tietävän sen! Luen tätä vain uudestaan ja onni läikähtää rinnassani, vaikken sinua edes tunne! Ihanaa, että kerroit sen täällä! Toivottavasti jatkat blogiasi, edes jollain tasolla!! Onnea vielä kerran!

mianro kirjoitti...

Toisen blogin kautta on olen pari kertaa eksynyt tänne selailemaan. Hurjan paljon onnea <3

Anonyymi kirjoitti...

Oi, mulle tuli ilon kyyneleet silmiin, kun luin kirjoitustasi. Onnea! :)

Sydänjää kirjoitti...

Voi, hirmuisesti onnea!! :)

Eileithyia kirjoitti...

Oi mikä uutinen, onnea! <3

H kirjoitti...

Onnea! Minäkin muistan ensimmäisestä puhelusta, että ensimmäinen ajatukseni oli tuo sama. Eli että ilmoitetaan, että meidän prosessimme on päätetty lopettaa. No, aivan muutahan se sitten oli. :)

rinko80 kirjoitti...

oi ei..mä sitten väännän porua töissä ja täällä ei vielä tiedetä meidän adoptio-odotuksesta...noh siitepöly...siis täälläkin syke nousee ja hymy tulee. Aurinko80

rinko80 kirjoitti...

Porua väännän täällä töissä ja muut ei edes tiedä meidän adoptio-odotuksesta niin pitänee syyttää siitepölyä...aivan ihana uutinne! toivottavasti pian pääsette ja tietty täälläkin miettii että minnepäin maailmaa tie vie.

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa! Onneksi olkoon teidän perheelle pienokaisesta!! hyvä että saatte tiedot kirjallisena ettei mene ihan amnesiaksi ;-D

Pitkään olen sun blogiasi seurailut ja odotellut aina uusia merkintojä ja olipa ihania uutisia!

Ethän heittäydy täyteen hiljaisuuteen? jos ihan pieniä tunnelmapaloja vielä... ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Rakkautta ja onnea yhteiselle tiellenne. Muistan niin hyvin, milta tuntui saada tuo samainen puhelu. Siitä on jo kolme vuotta aikaa, mutta ei se unohdu koskaan <3 Onnea vielä.
a

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Jokohan mahdatte olla yhdessä, koko perhe? Miten menee?

A

Harriet kirjoitti...

Olen jättänyt sinulle haasteen. Löydät sen blogistani :)

Onni-Ilonan odotusra kirjoitti...

IHANA UUTINEN!
Lämpimät onnittelut!!